Taakoittunut sydämeni tekee sieluni silmät
raskaiksi, näkökykyni on sumentunut ja muuttunut tummaksi kuin yö. En
enää erota kauneutta pimeyden keskeltä, sillä synkkyys syö kaiken valon
ympäriltään. Olen maahan varissut myöhäissyksyn lehti. Hetken olin
elinvoimainen ja täynnä energiaa. Saapui syksy, elinvoimani väheni.
Vielä hetken loistin ympärilleni kirkkaita ja kauniita värejä, mutta nyt
tiedän sen olleen vain värikäs varjo tulevasta. Lopulta hauras
olomuotoni varisi maahan tuulen henkäyksestä. Maassa kulkeudun ihmisten
jaloissa. He kävelevät ylitseni, eivät tahdo nähdä. Huudan sydämeni
ulos, mutta kukaan ei kuule, sillä suuni on suljettu. Joku tahtoo
laittaa minut kirjan väliin muistoksi tai esille lasivitriiniin. Huudan
Jumalaani, josko Hän ottaisi minut jo kotiin. Syksy on muuttunut
talveksi, aamu on kääntynyt illaksi ja minä olen yhä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti